Astrologian perinteisin suhde luontoon ja luonnonilmiöihin on ollut vaihtuvan säätilan tarkkailu. Tätä harrastettiin jo antiikin aikana ja perinne elää yhä astrologiassa, joskaan ei kovin vahvana. Jo keskiajalla astrologian eräs käytännöllinen ja hyödyllinen sovellusalue oli maanviljely ja sen apukeinona tuli mukaan sään ennakointi. Jotta viljely sujuisi hyvin ja maanviljelijä voisi saada sadon talteen, piti säiden olla hyviä. Myös tieteellistä kiinnostusta on ollut: jo 1600-luvulla Johannes Kepler ja John Goad pitivät sääpäiväkirjaa kirjaten säätyypin viereen päivän astrologiset kuviot vertailua varten.
Pitkään 1700-luvulle asti sääastrologia olikin eräs kaikkein suosituimmista astrologian alueista.
Tuskin täytyy sanoa että kevyemmästä osastosta löytyy mm. kissa-astrologiaa, joka jää usein vain aurinkomerkkein pyörittelyksi.
Sääastrologian lisäksi viime vuosikymmeninä on kerätty talteen huomioita luonnon aiheuttamista katastrofeista, maanjäristyksistä, tulvista ja tulivuorenpurkauksista. Milloin on taivaalla sellaisia kuvioita, että esimerkiksi suuri maanjäristys voisi alkaa? Tästä ollaan luonnollisesti eri mieltä, mutta joitain suuntaviivoja toki löytyy. Parasta olisi lukea Joelle Steelen E-kirja The Astrological Prediction of Earthquakes and Seismic Data Collection, josta esittely: täällä
Astrologian pudottua korkealta oppineisuuden tasolta 1600-luvun tieteellisen murroksen jälkeen, kansaomaiset kalenterit ja astrologiset prognoosi-kirjaset levittivät paljon talonpojille tarkoitettua ennustustietoa säistä ja sopivista viljan lajien kylvö- ja korjuuajankohdista. Myös Suomessa tämä kukoisti vielä pitkälle 1800-luvulle asti ja kansanmiehet yhä katsovat allakasta Kuun ja planeettojen vaihtuvia merkkejä. Erityisesti Kuun vaiheet ovat olleet mielenkiinnon kohteena. Kuun liikkeet ovat edelleen mukana ns. kalakalentereissa.
Takaisin sukupuuhun 