Maailma myytin vankina – Prometheus meissä - osa 3

Prometheus muuttaa Amerikkaan

Siirtomaa-aika vei Prometheuksen myytin mukaisen elämäntyylin ja eurooppalaiset ihanteet muihin maanosiin tunnetuin seurauksin. Prometheuksen sisäinen henki löysi oivallisen maaperän Pohjois-Amerikasta. Pohjois-Amerikkaan virtasi Euroopasta ja sittemmin koko maailmasta siirtolaisia, jotka janosivat uutta mahdollisuutta elää vapaasti omaa onneaan etsien. He pakenivat vanhan maansa uskonnollista ahdasmielisyyttä ja sosiaalisia luokkarajoituksia, jotka estivät nopean ammatillisen ja taloudellisen nousun ylöspäin yhteiskunnan tikapuilla. Amerikan Yhdysvalloissa suoraviivainen materialismi niveltyi sujuvasti yksilöllisen vapauden ja riippumattomuuden ihanteisiin. Teorian tasolla uusi liittovalta oli lupaava, länsimaisen kulttuuripuun tuore vesa, mutta se muuttui nopeasti dollaridiktatuuriksi, jossa valtion säätelyn ollessa heikkoa, jokainen etsii menestystä ja rikkauksia suorin mahdollisin keinoin. Sitä tehdään pyörittämällä businesta (”make Money”), usein tuottamalla jotain turhaketta, ympäristöä ja ihmisen mieltä vahingoittaen, tai turvautumalla rikollisiin keinoihin (”where’s the Money?”). Kaikki, mikä menee kaupaksi, on hyvästä. Markkinavoimat seisovat ihmiskunnan taustalla kuten ennen muinoin yhtä vaikeasti tavoitettavat jumalat. Yhdysvaltoihin vaeltavat siirtolaiset halusivat Prometheuksen ideologian mukaan vaihtaa kehityksen polkunsa kiitotieksi kohti hyvinvointia ja menestystä.

USA:sta tuli ”paremman elämän” etsijöiden paratiisi, jossa jokainen voi tavoitella amerikkalaista unelmaa sopeutumalla äärimmäisen kaupallistettuun kulttuuriin ja elämäntyyliin. Jos Euroopan läntiset maat olivat alttiita Prometheuksen myytin houkutuksille, oli amerikkalainen ihmistyyppi sen lumouksen alla heti USA:n siirtokunta-ajoista lähtien. Tänäänkin suuret siirtolaismassat jonottavat pääsyä USA:n kansalaisiksi ja näyttävät virallisen kansalaisoikeudet saatuaan elävän kollektiivisessa hypnoosissa. USA:sta he tuntuvat löytäneen Paratiisinsa ilman käärmeitä. Suurin osa ei tavoita vähäistäkään kultakimpaletta vaan joutuvat säälimättömään sosiaaliseen kilpailuun, jossa ei ole kuin muutamalla prosentilla ihmisistä mahdollisuus edes kohtuulliseen elintasoon ja turvallisuuteen. Eikä sosiaaliturva paljon auta lukuisia kilpailussa hävinneitä, joiden joukossa on paljon mustia ja latinoja.

Elämä USA:ssa on tuonut esiin myytin kielteiset seuraukset: rahan rappeuttavan vallan ihmisen mielissä sillä politiikassa ei pärjää ellei ole suhteita liikemaailmaan ja rahamiehiin. USA:n itsenäisyysjulistuksen peruskirjassa sanotaan: ”Me katsomme itsestään selvästi, että Jumala on luonut kaikki ihmiset tasa-arvoisiksi.” Sittemmin tätä pyhää periaatetta on loukattu kaikin keinoin. On syntynyt rahademokratia; jolla on rahaa, on valtaa ja päinvastoin. Lopulta jokainen poliitikko on jonkun rahamiehen tai klikin taskussa. Lyndon Johnson kiteytti asian sanomalla haluttomalle tukijalleen: ”Your dick is in my pocket.” Suoran väkivallan (otan mitä tarvitsen keinolla millä hyvänsä) osuus amerikkalaisessa elämässä kuvastaa vapauden ja individualismin synkkää kääntöpuolta; samoin rotuviha, jota ei saada juurittua valkoisesta väestöstä millään. Vapaus sanoa maagiset sanat fuck you joka toisessa lauseessa on ikään kuin osoitus yksilön vapaudesta sanoa ja tehdä mitä vain – siinä on tiivistettynä vapauden tulos Amerikassa. Kaikki kaipaavat Amerikkaan kuten juntit suomalaiset siirtolaiset ”kultaa vuolemaan” ja elämään ylellisessä vapaudessa, ajelemaan mittaamattomia valtateitä keinuvilla dollarihymyillä, jotka kuluttavat tosin 20 litraa sadalla kilometrillä, mutta bensaahan on USA:ssa loputtomiin? Mutta päätellen USA:n huume- ja rikostilastoista, harva kestää ihanaa vapaata elämää ilman kemiallista apua tai oman käden oikeutta. Joka vuosi USA:ssa katoaa maan pinnalta 75000 ihmistä huumeiden yliannostuksen vuoksi. Se tarkoittaa sitä että kaksi jalkapallostadionillisen verran ihmisiä kuolee etsiessään lisää kiksejä elämäänsä rahan ja seksin lisäksi. USA esiintyy maailman vapauden takuumiehenä, mutta Noam Chomskyn kritiikin mukaan sen vapauden politiikkaan kätkeytyy häikäilemätöntä omien taloudellis-sotilaallisten etujen saalistamista. USA:n johtoasema maailmassa perustuu sen talouteen. Rahaa sijoitetaan tekniseen kehitykseen ja koulutukseen. Hyvin palkatut koulutetut insinöörilaumat kehittävät myös aseteknologiaa, ja aseilla voi puolustaa amerikkalaisia prometheusmaisia arvoja ja tarpeen tullen hyökätä niitä vastaan, joilla on muunlainen arvomaailma.

USA:n epävirallinen johtoaate on ollut 1800-luvulta lähtien varmuus siitä, että Yhdysvaltojen tehtävä on levittää vapauden ja kapitalismin aatetta kaikkialle Amerikan mantereelle. Ideaa on jatkettu vaivihkaa niin, että tämä amerikkalaisuuden ”Manifested Destiny” koskee koko maailmaa. Ainakin amerikkalaisittain tulkittua vapauden ideaa puolustetaan asein missä tahansa sitä uhataan kommunismilla, Islamilla tai muilla ”väärillä” uskomuksilla ja ideologioilla. Näin on aloitettu monia sotia ja vallankaappauksia ja poistettu päiviltä toisin ajattelevia sotilaallisilla väliintuloilla, drooneilla ja täsmäiskuilla. Manifested Destiny – maalauksissa ja julisteissa esiintyy sama vapauden lipunkantaja kuin Eugène Delacroix'n maalauksessa Vapaus johtaa kansaa Ranskan 1830 vallankumouksen aikana. Vapauden arkkityypin takana on Prometheus, kuten se oli suuren vallankumouksen aaterintaman henkinen ydinhahmo 1789. Amerikassa se on valjastettu kapitalistisen voitonpyynnin ja markkinavoimien vaunujen vetojuhdaksi.

Näin USA on äärettömän vapauden kasvun periaatteen mallikappale. On tarkennettava katsetta, mihin se johtaa. Pohjois-Amerikan valtaus tiivisti prometheusmaisen elämäntunteen kursailematta. Alkuperäiset asukkaat, intiaanit ("savages") tapettiin ja ajettiin ahtaisiin ja hedelmättömiin reservaatteihin, heidän lapsensa vietiin pakkokoulutukseen, heidän tukkansa leikattiin, koulu-univormu puettiin päälle ja ankara kielto puhua omaa kieltä astui voimaan. Assimilaatio valtakulttuuriin toteutettiin samalla tavalla kuin nykyinen Kiina yrittää toteuttaa samaa uiguureille. USA, vapauden maa, näytti intiaaneille oikean karvansa. Nyt Kiina rakentaa "koulutusleirejä" uiguuri-vähemmistölle. Koulutusleiri on itse asiassa kuin vähän siistitty keskitysleiri. Muisti on lyhyt; amerikkalaiset ovat vain unohtaneet omat koulutusleirinsä hangoitteleville vähemmistöilleen. Enemmistöt järjestävät aina keskitysleirejä – tavalla tai toisella – vähemmistöille. Ja miten Suomessa on kohdeltu meidän omaa pientä vähemmistöä, saamelaisia? Heillä itsellään on paljon kirpeää sanottavaa siitä.

Prometheus Hollywoodin tuotantolinjalla

USA:lla ei ole ollut siirtomaita, mutta sillä on jotain paljon tehokkaampaa levittämään sen omavaltaisen vapauden ilosanomaa: valtava viihdetuotanto, äänilevyteollisuus, Hollywoodin elokuvat ja tv-sarjat, jotka tunkeutuvat jokaisen ihmisen tajuntaan ympäri maailman. Prometheuksen suoraviivainen henki näkyy ja kuuluu sekä tavallisissa elokuvissa, että erityisesti sci-fi –filmeissä, sarjakuvissa ja supermiehissä ja -naisissa. Amerikan Prometheus on popularisoitu ihmevoimilla varustetuksi voittamattomaksi muskelisankariksi. Amerikkalaiset eivät kerta kaikkiaan voi elää ilman Teräsmiestä (Superman), Hämistä, Batmania, Hulkia, Wonder Womania tai Wolwerinea. Niitä on aina tuotettava lisää kun yksi hahmo alkaa menettää lumovoimaansa. Kaikki ovat ihmistä voimakkaampia tai joltain osin paranneltuja versiota ihmisestä – yli-ihmisen versioita vulgaarin yhteiskunnan tuotantolinjalta. Myös James Bond tunnisti Prometheuksen itsessään: Kun maailma ei riitä. Lapsellinen lihasvoiman samastaminen todelliseen suuruuteen näkyy USA:n poliittisessa elämässä, joka mahdollisti Arnold Schwarzeneggerin valitsemisen Kalifornian kuvernööriksi vuonna 2004. Vuoden 2024 presidenttivaaleihin on ennakkoon ilmoittautunut toinen muskelitähti, Dwayne Johnson. Titaani pyrkii ruumiistumaan kerta toisensa jälkeen.

Prometheus on sankari, ihmiskunnan isä eräässä mielessä. Jokaisella arkkityypillä on myös varjo. Jos Ihmiskunnan tiedostamaton viettää paljon aikaa jonkin arkkityypin ruumiillistamisessa, haavoittuvuudet paljastuvat. Esimerkiksi Sankari-Prometheuksesta tyypistä paljastuu paisunut ego, joka turvautuu heti väkivaltaan tai muihin voimatoimiin, vaikka joskus toimimattomuus ja tarkkailu mahdollistaisi terveen etäisyyden ottamisen.

Sankari inhoaa tunnetusti heikkoutta. Tuntea olonsa suhteessa toisiin voimakkaammaksi ja erityisesti heissä koettuihin heikkouksiin on merkki siitä, että Titaanin arkkityyppi on noussut esiin. Varjo on kuitenkin se, joka nousee esiin tuntien ylemmyyttä muita kohtaan. Tämä on usein Prometheuksen arkkityypin psyyken seuralainen. Sankarin varjon aiheuttamat ongelmat näkyvät esimerkiksi siinä että kun ei ole mitään suurta ja mainittavaa voitettavana, ei ruumin tai hengen taisteluita tai nousua ylöspäin, Sankari voi tuntea olevansa hukassa – oma minä ei olekaan juuri mitään. Tämä aiheuttaa emotionaalisia vaikeuksia itsen kanssa ja usein syntyy kiertoteitä etsiä jotain, jossa voisi päteä, vaikka toisia ihmisiä alistamalla, riistämällä tai pilkkaamalla. Muunnellen Schillerin tunnettua lausetta voi sanoa "Ei jokainen, joka nauraa toisen kahleille, ole vapaa". Raiteiltaan mennyt Prometheuksen psyykessä voi herätä kysymyksiä, kuten:

"Kuka minä olen ilman kykyä suremiseen? Kuka minä olen, kun selviytyjän rooli on vain osa minusta? Miten voin käyttää rooleja, joita olen näytellyt, ja vaikuttaa toisen ihmisen elämään haitallisesti?"

Miten Supermies voi yli-inhimillisten sankaritekojen jälkeen palata Clark Kentiksi, tavikseksi ja viihtyä normaalissa elämässä? Vallankäytöstä saatujen opetusten myötä, on sanottava, että paluuta normaaliin pikkuelämään ei ole. Kun prometheusmainen "olen muita suurempi, kehittyneempi" saa vallan, ihminen pyrkii vain lisäämään suuruuttaan kunnes rajat kaatuvat vastaan.

Amerikkalainen versio Prometheuksesta on myös niissä lukuisissa elokuvissa, joissa yksi ainoa ihminen pelastaa kotinsa, perheensä, kansakuntansa tai koko maailman taistellen Pahuuden voimia vastaan. Tämä asetelma ei kulu vaikka elokuvat herättävät huvittuneisuutta niissä, joiden sisällä ei ole Prometheus-implanttia. Sankarit selviävät mistä vain; kaikki pahisten luodit menevät ohi ja jokainen sankarin luoti osuu maaliinsa. Ja kun lopussa pahikset on tapettu, on aika hekotella, heittää läppä ja lähteä kohti uusia seikkailuja. Prometheuksen kääntöpuoli ihmisen psykologiassa on kolho tunnottomuus, epäherkkyys ja välinpitämättömyys tekojen psyykkisiä ja moraalisia seurauksia kohtaan. Kuvallinen viestintä, tv ja elokuvat perustuvat hyvin vaikuttavaan kuvien kykyyn herättää alitajuisia mielikuvia ja ajatuksia. Ne paljastavat kiusallisesti mistä kussakin kulttuurissa on pohjimmiltaan kyse. Elokuvat olivat myös Neuvostokulttuurin tärkein propagandaväline. Kuvat ovat ravintoa ihmisessä vaikuttaville myyttiselle kyvylle nousta ihmisen rajoitusten yläpuolelle. Amerikassa ihmeen saa aikaan Supermies, NL:ssa sen sai aikaan aatteelle omistautunut kollektiivinen kansa kolhooseissaan ja teollisuushalleissaan. Mutta kumpikaan ei opasta eikä innosta hetkeäkään miettimään mitä seurauksia yli-ihmisyyden tai kehityksen kiihdyttämisestä on. Poissa ovat kaikenlaiset eettiset, moraaliset ja älylliset pohdinnat mitä tuli tehtyä ja mihin pyritään – ja miksi.

Prometheuksen alkumielikuvissa avaruudella on keskiössä. On päästävä ylöspäin kohti tähtiä. USA:n kaupunkikuvia leimaavat pilvenpiirtäjät (sky-scrapers – kirjaimellisesti ”taivaan raapijat”). Amerikkalainen tähtikultti nousee samasta ”ylöspäin”- juuresta. Suuret elokuva- ja poptähdet nousevat tavallisen elämän yläpuolelle koska massat palvovat, rakastavat ja kadehtivat heitä. Heillä on oma maailmansa ”siellä ylhäällä”. Erroll Flynn totesi asian: ”Kuuluisuus on tämän maan ainoa jumala”. Tähteys otetaan puolivillaisesti merkkinä tähden jumalallisuudesta vaikka kaikki näkevät ja lukevat lööpeistä ja netistä että tähdet sortuvat varmasti aina samoihin ongelmiin, alkoholiin, huumeisiin, ihmissuhde- tai rahasotkuihin. Heidän ihmisyytensä on haurasta ja suuren menestyksen jälkeen he alkavat murentua sisältäpäin. Heidän elämässään ei ole juuri mitään aitoa. Sitä ei ollut Marilynillä, Elviksellä, ei Michael Jacksonilla, ei Jim Morrisonilla, Whitney Houstonilla, eikä Curt Cobainilla. Kukin loi oman kuplansa, josta he eivät osanneet pyrkiä pois. Elvis eli Gracelandissaan ja Jackson Neverlandissaan – heidän pseudojumalallinen roolinsa vaati hehtaarikaupalla maata ja kalliita rakennuksia. Vaikka on yleisessä tiedossa tähtien epäterve elämäntyyli ja heikkoudet, silti miljoonat ja miljoonat pyrkivät tähdiksi. Tieto ei auta sillä tähdeksi haluaminen on kovaa huumetta siinä missä kokaiini. Olla tavallinen elämän yläpuolella, sillä on valtava imuvoima, joka voittaa kaiken terveen realismin. Suurta imuvoimaa on ollut myös nuorten sukupolvien ihanteilla, kaikki kuuntelevat aikansa rockia ja 50-luvulta rockin jytinä siivitti koko kulttuurin kehitysoptimismia ja samalla peitti alleen mitä tärkeimpiä ongelmia.

Tasa-arvon ääretön kasvu – mihin se johtaa? Miehen ja Naisen tasa-arvoistuminen, mitä pahaa siinä on? Muutetaanko länsimaissa naisen olemusta keinotekoiseen suuntaan niin että naiset nostetaan säädöksin ja tukitoimin yhteiskunnan johtopaikoille? Ja tulosta ihaillaan: tasa-arvo on saavutettavissa hyvinkin pian. Mutta se, mikä keinotekoisesti luodaan, voi osoittautua luonnollisen kehityksen kannalta ongelmalliseksi. Naiskiintiöt hallinnossa ja liikemaailmassa, homokiintiö viihteessä ja elokuvissa, tuovatko se inhimillisempiä ratkaisuja ympäristöongelmien tai sosiaalisten epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseksi? Väkisin luotu keinotekoinen tasapaino pyrkii palautumaan luonnollisiin asemiinsa.

Jos USA on Prometheuksen hengen tukikohta, yksi sen versio valtasi myös Venäjän kommunistisen vallankumouksen avustuksella. Mitä muuta uusi Neuvostoliitto oli kuin fanaattisen, valtio-ohjatun kehitysuskon ja materialistisen tieteen uusi laboratoriokoe? Neuvostoihmisen tajuntaa muokattiin propagandalla, joka esitteli valtion ideologian ylivertaisena muihin nähden. Venäläinen emigrantti-filosofi Nikolai Berdjajev kirjoitti jo 30-luvulla: ”Tekniikan ja koneen valta liittyy erottamattomasti kapitalistiseen talousjärjestelmään. Konetekniikka syntyi kapitalistisessa maailmassa ja vaikutti voimakkaasti kapitalismin kehitykseen. Kommunismi on omaksunut kapitalistisen sivilisaation rajattoman hypermekanisuuden ja hyperteknisyyden ja perustanut uskonnon, joka palvoo konetta toteemina. Tässä tulevat näkyviin näiden kahden talousjärjestelmän syvä sisäinen sukulaisuus sekä se, miten ateistinen usko kommunismin ja ajan yleinen uskonnottomuus muistuttavat toisiaan.” Kommunistinen NL oli materialistinen, ateistinen, tiukasti rationalistinen maa, pyrkien vimmatusti saavuttamaan länsimaiden teknisen tason ja kilpailemaan ”avaruuden valloittamisessa”. NL oli pakkovalta, jota ohjattiin viisivuotissuunnitelmilla ja lopulta sekin oli dystopiaan päättyvä utopia. Länsimaat leimattiin (ei syyttä) rappeutuneiksi. Kommunistisen koe päättyi 1989 kestettyään 72 vuotta. Spengler ennusti että länsimainen kulttuuri kestää korkeintaan 2100-luvulle. Silloin viimeistään Prometheuksen ideologian ihanteen pilarit ovat viimeistään murentuneet todellisuuden hyökyä vastaan. Kaikella on aikansa.

Prometheus ei ole vähemmän vallanhimoinen kuin Zeus, joka tunnetusti ei sallinut omaa auktoriteettiaan uhmattavan. Se vapauttaa ihmisen mielen traditioiden vallasta, mutta jos ei muuta syvällistä kehitystä tapahdu, homo sapiens jää vieraantuneena itsestään ja ympäristöstään norkoilemaan arvoista, ajatuksista ja arvokkaista päämääristä tyhjennettyyn maailmaan, jossa ei ole enää inhimillistä kasvupohjaa. Prometheus-myytin innoittama tiede rajaa elämän biologisiin, fyysisiin ja kemiallisiin yhdistelmiin, joiden tunteminen ei auta ymmärtämään ihmisen kokonaisuutta tai paikkaa maailman kokonaisjärjestyksessä, kosmoksessa. Sen sijaan prometheusmainen tiede tarjoaa houkuttimena uskoa biologian ylittämiseen, ihmisen ruumiin ja sielun korvaamisen paremmilla osilla, avaruuden valloitukseen, joka on aina toiminut sen uloimpana ihmisen ylivertaisuuden symbolina. Prometheus-ihmiselle biologinen side luontoon on muistutus menneisyydestä: kaikki me tulemme perintöketjusta, joka ulottuu lajinkehityksen alkuun. Menneisyys on jotain, joka haisee vanhuudelta, rappiolta ja kuolemalta. Siksi nuori amerikkalainen kulttuuri on kroonisesti paossa kuolemaa, se viihdyttää itseään maanisesti ja tuottaa pakonomaisesti uusia esineitä, laitteita ja vempaimia, joiden parissa tuntee ikään kuin liikkuvansa jo tulevaisuudessa. "Se että pystyy kaikkeen, ei merkitse sitä että sen takana on totuus". Nyt ilmastomuutoksen aikana Prometheuksen vastavoimat sanovat vakavasti: on syytä keskittyä mieluummin "ihminen maassa" kuin "ihminen avaruudessa" – teemaan. Ja: parempi keskittyä kehittämään ihmisen hyviä sisäisiä kasvumahdollisuuksia kuin ulkoisia keinoja muokata ympäristöä. Ihminen on menettänyt uskonsa kaikkiin muihin ihmeiden lähteisiin, jäljellä on vain arvostelukyvytön usko tieteen ja tekniikan ihmeisiin.

Prometheus globaalina vientitavarana

Tasa-arvoisuuden ihanne on toteutunut huonosti. Valkoisen rodun ylemmyys ja ylimielisyys säilyi kaikkialla Euroopan maissa, joilla oli siirtomaita ja niistä tulleita siirtolaisia (Englanti, Espanja, Portugali, Ranska, Alankomaat, Belgia, Saksa). Nykyisin sanotaan että kaikki ihmiset mahtuvat saman ihmisrodun sateenvarjon alle, mutta siitä huolimatta väärän väriset ihmiset ovat myös "väärärotuisia, epäilyttäviä, ala-arvoisia, heikkolahjaisia" ja vailla menestykseen tarvittavia ominaisuuksia. Erityisen kärkkäästi ennakkoluulot tähdensivät mustan miehen vaistojen ja seksuaalisuuden ylivaltaa. Yläluokan britille mustat ihmiset olivat vaistojen varassa eläviä lapsia. Valkoiset ovat pitäneet alkuperäisiä asukkaita neljännesosa-ihmisinä tai parhaimmillaan puoli-ihmisinä. Britannia hyötyi suunnattomasti orjakaupasta, joka saatiin lopullisesti lakkautettua vasta 1833. Puhuttiin vieraista roduista pelkän värin perusteella. Eliitin kautta maailmaa hallitseva Prometheuksen henki piti ei-valkoisia ihmisiä joko puolivilleinä eläiminä tai kauppatavarana. Tämä ei ole loppunut, vaan tänäänkin Afrikasta Välimeren yli pyrkivät siirtolaiset ovat esineitä, jotka pulittavat koko omaisuutensa kuolettavan vaaralliseen merimatkaan liiaksi kuormatun veneen kyydissä.

Myytti mustan ihmisen heikommasta älykkyydestä elää edelleen niiden joukossa, joilla on syviä, vaistonvaraisia ja alitajuisia torjuntoja ja asenteita sisällään. Orjakauppa lakkautettiin vähitellen valistusajalla, mutta Yhdysvallat kamppailee edelleen rotuongelmien kanssa. Lainsäädäntö poisti rotuerottelun jo 60-luvulla, Ku-Klux Klan lakkautettiin, mutta se on syntynyt aina uudelleen. Amerikkalaiset poliisit ahdistelevat ja ampuvat mustia paljon enemmän kuin valkoisia rikoksista epäiltyjä. Piintyneitä ennakkoluuloja ei poisteta säädöksillä eikä ulkoiseen maailman keskittynyt tieteemme pysty tunkeutumaan ihmisen psyyken pohjalle tarjotakseen pilleriä rotuennakkoluulojen poistamiseen. Tämä liittyy laajempaan ihmiskunnan ongelmien miinakenttään: ”toiseuden kohtaamisen tragedia”. Tämä tragedia jakautuu kahteen näytökseen: fyysinen toiseus (rotu- ja väriongelma) ja henkinen toiseus (sukupuolinen suuntaus, ajattelun, uskomisen ja ideologioiden erilaisuus). Amerikkalainen ratkaisu tähän on ollut: ”ammu se.” Nainen on miehen toiseus samoin kuin musta mies on valkoisen miehen toiseus, ja lopulta valkoisen vihollinen.

Länsimaiden kulttuuri, jonka ytimessä Prometheuksen myytti on, on levittänyt omia arvojaan kaikkialle. Pinnallisimmat asiat leviävät helpoiten. Voi sanoa että Länsi on vienyt oman maailmankuvansa tekniikan avulla, se on korruptoinut muun maailman välinesirkuksellaan. Valkoiset ihmiset katsovat olevansa eliittiä maailman väestön joukossa ja jokaisen valtion sisällä on alkanut erottua teknokraattinen eliitti, jolle maksetaan eniten kehityksen pyörän kiihdyttämisestä. Kaikki kiinalaiset ja kohta kaikki intialaiset ja brasilialaiset haluavat länsimaisen ihmisen välineet ja härpäkkeet, saman elintason, yhä suuremman asunnon, auton ja kaiken keskiluokkaiseen ”hyvään elämään” kuuluvan. Mutta toinen asia on sisäisten arvojen muuttaminen. Omiin perinteisiinsä ja uskontoihinsa kiinnikasvaneet itämaiset kulttuurit eivät ehkä syvemmälti ole liikahtaneet kohti länsimaista ateismia tai välinpitämättömyyttä uskontoa ja jumalaa kohtaan. Kommunistisen ja ateistisen lähihistorian omaava Kiina voi tehdä poikkeuksen, mutta nyt näyttää että se on imeytymässä länsimaiseen virtaukseen ja haluaa osoittaa, että se on yhtä moderni kuin mikä tahansa Lännen suurmaa. Pitkäaikaisen kommunistisen aivopesun jälkeen ei ole helppo löytää tietä jumalan luo. Onko nykyinen suunta pitkäaikainen, jää nähtäväksi. Ulkoisesti mallikelpoinen länsimaiden oppipoika, Japani, voi myös olla yllättävän lujasti kiinni omissa henkisissä traditioissaan. Japani oli 1850-luvulle asti feodaalinen valtio, mutta 1853 USA ja länsimaat pakottivat sen avautumaan kaupalliseen vuorovaikutukseen lännen kanssa. Sitä seuraava kehityshyppäys oli valtava, on sanottu että Japani teki 400 vuotuisen kehitysloikan 40 vuodessa ja modernisoitui yhtäkkiä – pakotettuna. Japani kopioi (ja varasti) länsimaiden teknisen tietämyksen ja teollisti yhteiskuntansa. Prometheuksen elämänmallia ei saa valita, se annetaan kaikille ja jos lahjaa ei hyväksytä vapaaehtoisesti, se pakotetaan ottamaan vastaan. Tämä tapa ajatella ja arvottaa asioita muodostaa jo länsimaisen ihmisen luonteenrakenteen oleellisen osan.Nyt Japani on äärimmäisen tehokas ja siisti pienten koneihmisten maa. Elämä pysyy koossa noudattamalla perinteen välittämiä rituaaleja, mutta itsemurhaluvut ovat korkeita. Suomen luvut ovat pari pykälää alempana.

Vahvin oppositio Prometheuksen arvoille tulee muslimimaista, joissa Islam ja koraani ovat vahvoja kiintopisteitä elämälle. Allah on absoluutti, sitä pitää kunnioittaa eikä sitä saa pilkata. Muslimimaista on noussut myös kaikkein aktiivisimmat ja aggressiivisimmat vastavoimat länsimaisen kulttuurin ylivaltaa vastaan terrorismin muodossa. Koko maailma alkaa olla yhdistynyt prometheusmaisen kulttuurin sisälle, jossa tekniikka otetaan aina hyvin vastaan. Tekniikka on kaikkialla samaa, kaikki haluavat sitä lisää ja samalla sitovat itsensä kiinni länsimaihin ja sitä hallitsevaan myyttiin – ja yhteiseen kohtaloon. Länsi on vaihtanut jumalansa tekniikkaan ja pakottaa muutkin kulttuurit tekemään samoin.

Ympyrä on sulkeutumassa. Prometheus vapautti meidät ja sulki samalla omaan vankilaansa. Erich Fromm on analysoinut psykologis-sosiologisissa tutkimuksissaan ihmisen uutta vapautta ja totesi että vapautta on, mutta emme osaa käyttää sitä, vaan pakenemme vapaudesta orjalliseen autoritarismiin (”kyllä asiantuntijat tietävät ja osaavat”), tuhoamisviettiin (”itsen vähittäinen tuho tai osallistuminen väkivaltaisiin joukkoliikkeisiin, joissa rakkautta, velvollisuutta, omaatuntoa, isänmaallisuutta on käytetty ja jatkuvasti käytetään naamiona, jonka varjolla tuhotaan toisia ja samalla omaa minää tai puetaan yhdenmukaisuuden pakkopaitaan (massassa vallitsevaan kaavaan sulautuminen ja oman minän kadottaminen). Muistamme miten Freud totesi massa-analyysissään miten massassa yhteinen tajunnan taso madaltuu ja tulee alttiiksi joukkoguggestiolle - "joukossa tyhmyys tiivistyy". Länsimaisia ihmisiä, jotka ylpeästi vetoavat yhteiskuntiensa vapauteen, on helppo hallita ja luotsata haluttuun suuntaan.

Keinotekoisesti kiihdytetty Prometheuksen kehitysmyytti on saanut aikaan liian nopeita ”kvanttihyppäyksiä” eteenpäin ilman että ihmisen sisäisyys olisi oikeasti kasvanut niiden mukana. Ihmiskunta kiihdyttää ja lietsoo esiin Prometheuksesta lähtöisin olevia mieli- ja kielikuvia. Taivaan tavoittelu ja pilvenpiirtäjät ovat levinneet kaikkialle, missä amerikkalaisuuden henki on vastaanotettu ja kuitattu. Nopeasti vaurastunut Kiina rakentaa valtavia uusia kaupunkeja ja kaupunginosia, joista näkyy kauas vain monikymmenkerroksiset tornitalot, samoin öljyllä rikastuneet arabimaat nostavat aavikoille valtavia ultramoderneja Baabelin torneja. Egypti rakentaa parhaillaan uutta Kairoa, 60 km vanhasta Kairosta. Kun on päätetty näyttää länsimailla, että meilläkin osataan, silloin syntyy tyhjälle aavikolla 10 miljoonan asukkaan kaupunki ja muutama 400 metrin taivastorni symboloimaan kansallista hybristä.

Tärkein käsite on Edistys, lakkaamaton, koskaan pysähtymätön liike eteenpäin, joka tuottaa meille aina suuremman kansantuotteen kasvun, vaurautta, uusia keksintöjä, välineitä, työkaluja, viihdykettä ja ideoita. Hurmioituminen edistyksen ulkoisista merkeistä on oleellinen osa Prometheuksen aatetta. Ja sen varjona seuraa ihmisyyden sisäinen köyhtyminen. Ihmiskunta on nostanut jalustalle ihannoidun ja vielä käytännössä testaamattoman välineen, kehityksen ja edistyksen avaruusaluksen, joka kiehtoo enemmistön mieltä ja saa tuntemaan ihmiskunnan erinomaisuuden. Prometheusmainen elämäntunne kielii koko ihmiskunnan narsismista. Avaruuden valtaus, sairauksien voittaminen, rajaton liikkumisen vapaus ja nopeutuminen, täysin tasaveroisuuteen perustuvan yhteiskunnan luominen ja vaurauden leviäminen kaikkialle – you name it, they have it. Omistaminen on täysin syrjäyttänyt olemisen ja tehnyt siitä pilaa. Edistykselliset ihmiset ”tietävät” kaiken, mitä ihmiskunnalle tulee tapahtumaan. Mutta eivät tietenkään tiedä; yllätyksellisyys on ihmislajin historian merkittävä ominaisuus niin kuin mutaatio on lajinkehitystä muokkaava biologinen välikäsi.

Suhteellisuudentaju on saatu häviämään, on suunniteltava, tuotettava ja myytävä kasvava määrä tarpeettomia laitteita ja välineitä. Osta sähköhammasharja, joka tekee 62000 harjausliikettä minuutissa, saman verran kuin tavallinen hammasharja kuukaudessa! Tai: osta 700000 äänikirjaa puhelimeesi! Määrä korvaa laadun kaikkialla, automatisoi ja digitalisoi elämäsi. Oikaistaan ratalinja niin että Helsingistä Tampereelle pääsisi 25 minuuttia lyhyemmässä ajassa kuin nyt. Osta ekaluokkalaisille lapsillesi älypuhelin vaikka sellainen ei ole tarpeellinen eikä hyväksi opetukseen keskittymisen kannalta. Tämäkin on arkinen esimerkki Prometheuksen hengestä. Jos vain voidaan nopeuttaa liikettä, se on aina hyväksi. 5G puhelinverkko on hyvä, tuleva 9 G verkko on vielä parempi vaikka 3 G riittäisi mainiosti. "Liian paljon ei ole koskaan tarpeeksi". Kun kehitysusko on päässyt vauhtiin, sitä ei voi pysäyttää; se menee mielettömyyksiin. Edes vauhdin hiljentäminen ei näytä olevan mahdollista; kehityksen vaunussa ei ole jarruja. Vain tilapäisiä talouden taantumia tulee silloin tällöin ja niitäkin pidetään valtavina tragedioina, vaikka ne voisivat olla tervetulleita hengitystaukoja loputtomassa riennossa eteenpäin. Muistan miten Pentti Linkola, Suomen merkittävin vastavoima Prometheuksen ylivallalle, kertoi polkupyöräretkistään entisiin Varsovan maihin. Hän iloitsi siitä, että länttä hitaampi kehitys näissä maissa hidasti luonnon vääjäämätöntä tuhoa. Mutta länsimaissa jokaisen maan johtajien ja päättäjien on esitettävä joka vuosi uusia talouden kasvukäppyröitä. Muuten massat eivät äänestä heitä toista kertaa. Ja kasvua syntyy vain kuin tavalliset ihmiset kuluttavat yhä enemmän. Vastarintaa voisi odottaa lisääntyvästä vihreästä tietoisuudesta. Mutta vihreät poliittiset puolueet eivät ole kyenneet - tai halunneet – muuttaa tätä kasvupakkoa lainkaan. Ne sulautuvat valtavirtaukseen nopeasti ja muuttuvat vihreiksi teknokraateiksi ja byrokraateiksi. Länsimainen elämäntapa näyttää muuttuvan itseään ruokkivaksi riivajaiseksi. Sen varjot syvenevät ja pitenevät vuosi vuodelta.

Prometheus ja Pandora

Jumalten uhmaaminen ja sen seuraus, siitä Prometheuksen myytti kertoo, mutta myytti on kaksiosainen: Zeuksen määräämä 30 vuoden rangaistusaika on kauhea; Prometheus on sidottuna Kaukasus-vuoren kallioon, ja kotka kävi nokkimassa sen maksaa, joka kasvoi yön aikana entisiin mittoihin. Mutta Zeuksen kostonhalu titaania ja ihmiskuntaa kohtaan ei siitä lientynyt. Zeus muiden jumalien avustamana loi ihanan Pandoran, joka kantoi loistavaa lipasta. Hefaistos (Vulkanus) muovasti Pandoran alkuaineista ja teki hänen muodostaan täydellisen kauniin ja sopusuhtaisen; Afrodite (Venus) lahjoitti Pandoralle ihanan naisellisen olemuksen, jota yksikään miehinen olento ei voinut vastustaa; Hermes (Merkurius) antoi loistavan puhetaidon ja suostuttelukyvyn joten Pandora sai aina toiset kääntymään puolelleen; jumalatar Athene kutoi hänelle kauneimmat vaatteet mitä voi kuvitella saattaa. Lippaassa piti olla kaikkea hyvää ihmiskunnalle. Mutta Pandora avasi lippaan vahingossa ja päästi maailmaan kaikki mahdolliset pahuuden siemenet. Myytin voi kääntää myös niin että Pandoran (pan=kaikki, dora=kallis) lipas sisälsi kaiken potentiaalisen ja kallisarvoisen ja hyvän ihmiskunnalle, mutta väärällä tavalla aukaistuna (toteutettuna), kaikki muuttui vitsaukseksi ihmisille. Vain yksi asia jäi lippaan pohjalle ikuiseksi lohdutukseksi: toivo.

Muistakaamme suomalaisen (”kalevalaisen”) mytologian vastinetta: seppä Ilmarinen, suomalaisen mytologian teknokraatti, takoi itselleen kultaisen naisen, joka oli kuten Pandora, täydellisen kaunis, ihana ja viekoitteleva, mutta ulkoisista avuistaan huolimatta Ilmarinen joutui toteamaan, ettei naisesta ollut vuoteen lämmittäjäksi. Keinotekoiset synteettiset korvikkeet eivät kohtaa meidän sisimpämme tarpeita.

Zeuksen määräämä Prometheuksen rangaistus päättyi. Erään myytin version mukaan Herakles vapautti Prometheuksen. Pandoran lippaasta karanneet onnettomuudet jatkavat ihmiskunnan kärsimyksiä. Toivoa on tosin aina, joskus vain raamatullisen sinapinsiemenen verran. Aika ajoin on tarpeen uhmata rajoittavia sosiaalisia systeemejä ja vääriä, korruptoituneita vallanpitäjiä vastaan. Sellaiseksi Shelleyn runoelmassa Prometheuksen kamppailu Olympoksen jumalia vastaan kuvataan. Ilman Prometheuksen kapinallisuutta, yhteiskunnat jähmettyvät siinä missä niiden johtajat kuten Kremlin muureilla vielä 80-luvulla nähdyt muumioituneet politbyroon jäsenet karvahatut päässä. Shelleyn kaltaisen poikamaisen idealistin kiihtynyt uhmamieli kävi runouden keinoin taantumuksellista brittiläistä yhteiskuntaa vastaan käyttäen antiikin jumalia symboleinaan. Innostuminen asioita, aatteista ja ihanteista ei takaa sitä, että innostuksen vallassa luodut tulevaisuuskuvitelmat kestävät elämän moukarointia. Prometheuksen into tarvitsee realistisia vastavoimia, jotka osoittavat kehityksen varjopuolet ja rajat. Miten usein edistys propagoidaan väkisin ihmisten kollektiiviseen mieleen. Edistykseen vedoten on tehty lukuisia kansanmurhia ja aiheutettu loputonta kärsimystä.

Tänään monet haaveilevat ihmisen parantelusta tuomalla ihmisorganismin sisälle keinotekoisia, digitaalisia osia. Tekoäly, kybernetiikka ja robotiikka johtavat ihmisen ja koneen yhdistymiseen, ennustetaan. Sekään ei riitä, lopulta koneet kehittyvät ihmisiä paremmiksi ja ottavat komennon. Ihminen on este. Tämä skenaario on täydellinen looginen lopputulos Prometheuksen myytistä. Koneet ovat parempia kuin ihmiset ja luontoon sidottu ihminen saa mennä. Suomessa tämän ajatuksen filosofisia juuria ovat Suomessa kritisoineet mm. Georg Henrik von Wright ja Lauri Rauhala.

Ihmisen ihanne maailman valloittajana menee sinne, missä jumalat asuvat, taivaaseen. Avaruusmatkailun mahdollisuutta ovat viime aikoina kiihdyttäneet erityisesti muutamat amerikkalaiset miljardöörit, joilla on liikaa rahaa ja sisällä Ego, joka kasvaa väistämättä narsistiseen suuntaan. He vievät eteenpäin Promtheuksen myyttiä ja nousevat koko kansan sankareiksi vaikka he ovat inhimillisesti katsoen hyvin vajaita. Steven Jobs oli tunnettu narsisti, joka loukkasi alaisiaan, varasti heidän ideansa ja esitteli ne ominaan. Elon Musk, joka ennusti että vuoteen 2050 mennessä Marsissa on miljoonan asukkaan siirtokunta. Musk on koko Amerikan kultapoika, "teknokuninkaaksi" nimetty, mutta samalla narsisti ja suuruudenhullu unelmoija. Hänen narsisminsa perusta on klassinen: lapsuuden kasvuympäristöstä puuttuvat rajoitukset. Tämä sama rajoittamattomuus on hänen aikuisminänsä keskeinen tekijä. Näiden kahden rinnalla Mark Zuckerberg on vain ahneuden perinteen tunnollinen vaalija, joka haalii miljardeja tarjoamalla ihmisille Facebookin kautta mahdollisuuden kaataa hallituksia ja johtajia ja nostaa esiin massojen ja roskajoukkojen vaatimuksia, levittää disinformaatiota ja johtaa ihmisiä harhaan. Me, Prometheuksen myytin vähemmän sokaisemat, mietimme miten pitkälle ihmiskunta pääsee voimistuvan ilmastomuutoksen ja luonnon lajikadon köyhdyttämän maapallomme kanssa. Ja millainen ihmiskunnan sisäinen tila? Kaikesta ulkoisesta edistyksestä huolimatta henkisen rappeutumisen ja madaltumisen merkit ovat selvästi näkyvissä. Aukaiskaa Internet tai televisio. Selviämmekö lajina edes 2050-luvulle? Tuskin selviämme ilman suurinta tähänastista kriisiä. Ehkä emme selviä lajina lainkaan 2100-luvulle. Ilmaston lämpeneminen, napajäätiköiden mureneminen, merenpinnan nousu, kiihtyvä lajikato, väestön liikakasvu, hiilinielujen hupeneminen, pohjavesien kuivuminen, jyrkät ilmaston vaihtelut, maatalouden tehoviljelyn haitat ja kaikkien näiden vanavedessä äkisti nousevat globaalit sosiaaliset kriisit, valtavat siirtolaisten ja pakolaisten laumavaellukset; kaikki kertovat ihmisen massiivisesta epäonnistumisesta maapallon isäntänä. Kohta taistellaan elintilasta, ruuasta ja vedestä. Siirrymme kohti totaalista epävakauden tilaa, jossa luonnonkatastrofit ja ihmisen luomat sosiaaliset ja globaalit katastrofit nostavat yhteen osuessaan tuhojen mahdollisuuden moneen potenssiin.

Rajattoman vapauden ja kasvun maailma, jota Lännen poliitikot ovat lietsoneet, on lopulta alhainen. Ahneus ja itsekkyys on päästetty valloilleen Pandoran lippaasta, ja työn ulkopuolella mielen täyttävät latteat triviaalisuutta ja pimeitä yllykkeitä sylkevät massaviihdykkeet. Vapautta on, varsinkin rikkailla. Et tykkää jostain ihmisestä? Tilaa Pimeästä Verkosta palkkamurha, voit saada tingittyä sen muutamaan tuhanteen euroon. Pandoran lippaasta karkasi myös Internet. Voiko olla karmeampaa erehdystä kuin se, että ihmiskunnan eliitti kertoo, ettemme tarvitse yhtään myyttiä, ja myytit ovat vain vanhoja valheita. Näin hallitseva myytti sulkee kaiken sisäänsä. Lapsikin voi leikkiä kuvankäsittelyohjelmalla tietokoneella. Laita lisää valoa kuvaan, se harmaantuu, ääriviivat sumentuvat ja kuva muuttuu lopulta pelkäksi valkoiseksi, joka on vain pimeyden toinen nimi – mitään ei erotu. Saman tekee Prometheus-arkkityypin mukainen arvomaailma: lisää valontuojan valoa kunnes valontuojan sokaiseva lahja on ainoa olemassa oleva todellisuus. Viisas lapsi ymmärtää elämän valon ja varjojen vaihtuvina suhteina ja leikkinä.

Raimo Nikula, 10.04.2023.