Erilaisia ihmissuhteita

Erilaisia ihmissuhteita


Olen joskus aiemminkin kirjoitellut astrologiasta ja parisuhteista. Ihminen on suuri luetteloija, kaavoittaja, eihän sille mitään mahda. Ilmiöt on saatava omiin luokkiinsa. Olen ajatellut parisuhteita ja avioliittoja hieman uudelta näkökannalta...Mutta tässä ei ole astrologiaa, onphan vähän ironiaa.

Mikä on parisuhteen johtava motivaatio? Miksi mennä naimisiin tai avosuhteeseen? Miksi on elämää, miksi ei mitään? Onko se yhtä helppo kysymys? Ehkä suunnilleen. Pariutuminen on kuitenkin luonnollista, mutta mistä ”luonnollisuus” tulee?

Tässä on oma luokitukseni kysymykseen: miksi menen parisuhteeseen/avioliittoon? Tosikot, vaivautukaa!

1. Sosiaalisesti määrätty avioliitto/suhde: sen johtava teema on sovinnaisuus. Hämmästyttävän monet ihmiset menevät naimisiin parikymppisinä lapsina sen vuoksi ”niin kuuluu tehdä”. Vanhemmat ovat tehneet niin (todennäköisesti), ympärillä olevat ihmiset, vanhemmat sisarukset, kaverit, naapurit, sukulaiset, koko ympäristö tekee niin – siis minäkin. Tämä on perinteistä käsin solmittu liitto, jossa yksilön oma panos on mitätön – hän menee uppotukkina virran mukana. Tällaisessa liitossa mies ja nainen laittavat peliin ympäristönsä ja aikansa odotukset millaista avioliitto on, mihin se on tarkoitettu ja mitä siltä voi odottaa. Tuloksena on usein tuiki tavallista elämää; perhe, lapsia, työtä, ponnistelua, asuntosäästämistä, pyristelyä yhteiskunnan käyttäytymiskoodien täyttämiseksi yms. Ongelmana on juuri se että sekä mies ja nainen ovat luokkansa, ikäryhmänsä ja oman aikansa edustajia, ei vielä yksilöitä, jotka pystyvät individualistisiin valintoihin. Se alkaa näkyä liitossa niin että keskimääräisten odotusten paine purkautuu jossain vaiheessa, takki tyhjenee ja kumpikin alkaa katsoa hölmistyneenä toisiaan: meninkö todella naimisiin tuon kanssa? Siitä alkaa pitkänlainen psykologisten shokkien sarja, joka voi johtaa esim. avioliiton purkuun, eroon, sivusuhteisiin tms. Kun ulkoapäin tulevat ennalta määrätyt raiteet hajoavat, ihmisillä on taipumusta joutua tuuliajolle koska eivät osaa määritellä mitä itse todella haluavat ja tarvitsevat. Ennaltamäärätty liitto purkautuu usein kriiseihin jommankumman tai kummankin elämässä. On ruvettava kohtamaan itseä ja hankittava se kuuluisa Totuuden kertova Peili. Aikaisemmin useimmissa kulttuureissa vanhemmat ja suku valitsivat puolison lapsilleen. Se on suorin tapa joutua mukaan ennaltamäärättyyn liittoon. Ei huono tapa kuitenkaan. Omat valinnat ovat usein perseestä. Mutta on turhaa ylpeilyä sillä että nykyään ihmiset valitsevat toisensa. Vain pinnalta on näin, valinnan takana on edelleen ympäristön kouriintuntuvia (taloudellisia, valtapyrkimyksiä ym.) ja psyykkisiä paineita, jotka ennaltamääräävät kuka voisi olla se sopiva puoliso. Suvun jatkaminen on tämän suhteen luontainen tulos - luonto kiittää kaikkia, jotka osallistuivat uutta sukupolvea tuottaviin arpajaisiin. Kaikista parisuhteista ehkä 45% on tämänkaltaisia liittoja.

1. Sosiaalisesti määrätty avioliitto/suhde: sen johtava teema on sovinnaisuus. Hämmästyttävän monet ihmiset menevät naimisiin parikymppisinä lapsina sen vuoksi ”niin kuuluu tehdä”. Vanhemmat ovat tehneet niin (todennäköisesti), ympärillä olevat ihmiset, vanhemmat sisarukset, kaverit, naapurit, sukulaiset, koko ympäristö tekee niin – siis minäkin. Tämä on perinteistä käsin solmittu liitto, jossa yksilön oma panos on mitätön – hän menee uppotukkina virran mukana. Tällaisessa liitossa mies ja nainen laittavat peliin ympäristönsä ja aikansa odotukset millaista avioliitto on, mihin se on tarkoitettu ja mitä siltä voi odottaa. Tuloksena on usein tuiki tavallista elämää; perhe, lapsia, työtä, ponnistelua, asuntosäästämistä, pyristelyä yhteiskunnan käyttäytymiskoodien täyttämiseksi yms. Ongelmana on juuri se että sekä mies ja nainen ovat luokkansa, ikäryhmänsä ja oman aikansa edustajia, ei vielä yksilöitä, jotka pystyvät individualistisiin valintoihin. Se alkaa näkyä liitossa niin että keskimääräisten odotusten paine purkautuu jossain vaiheessa ja kumpikin alkaa katsoa hölmistyneenä toisiaan: meninkö todella naimisiin tuon kanssa? Siitä alkaa pitkänlainen psykologisten shokkien sarja, joka voi johtaa esim. avioliiton purkuun, eroon, sivusuhteisiin tms. Kun ulkoapäin tulevat ennalta määrätyt raiteet hajoavat, ihmisillä on taipumusta joutua tuuliajolle koska eivät osaa määritellä mitä itse todella haluavat ja tarvitsevat. Ennaltamäärätty liitto purkautuu usein kriiseihin jommankumman tai kummankin elämässä. On ruvettava kohtamaan itseä ja hankittava se kuuluisa Totuuden kertova Peili. Aikaisemmin useimmissa kulttuureissa vanhemmat ja suku valitsivat puolison lapsilleen. Se on suorin tapa joutua mukaan ennaltamäärättyyn liittoon. Ei huono tapa kuitenkaan. Omat valinnat ovat usein perseestä. Mutta on turhaa ylpeilyä sillä että nykyään ihmiset valitsevat toisensa. Vain pinnalta on näin, valinnan takana on edelleen ympäristön kouriintuntuvia (taloudellisia, valtapyrkimyksiä ym.) ja psyykkisiä paineita, jotka ennaltamääräävät kuka voisi olla se sopiva puoliso. Suvun jatkaminen on tämän suhteen luontainen tulos - luonto kiittää kaikkia, jotka osallistuivat uutta sukupolvea tuottaviin arpajaisiin. Kaikista parisuhteista ehkä 20% on tämänkaltaisia liittoja.

3. Seksinpurkuliitto on suhde, jossa mennään naimisiin ns. hormonaalisista syistä. Tämä on parisuhde, joka alkaa usein baarisuhteena. Nuori ihminen on täynnä seksuaalisia tarpeita ja tajuaa että avioliitto tai parisuhde ylipäätään on sitä varten että saa kuksia vapaasti ja niin usein kuin pystyy. Ainoa suurempi rajoite on se että kumppani on aina sama. Tällaisen liiton alku on usein sähäkkä, rakkaus roihahtaa tanssilavan luona tai muualla, sänkyyn mennään kipin kapin ja lapsiakin voi siunaantua kaiken tohinan keskelle. Suhde näyttää alussa rakkaudelta ja ihmiset huokaavat: siinä on sitten sopiva pari, posketkin punottaa! Seksinpurkuliitto voi syntyä myös myöhemmällä iällä kun pettymysten eron tai kriisin jälkeen löytyy uusi ihana kumppani, joka vetää jalat alta. Useat miehet ja yhä useammat naiset erottuaan solmivat tällaisen uuden suhteen, jossa hormonaalinen tsunami huuhtelee kuivettuneen sielun rannikon. Mutta ongelmana on se että luonto kun saa tehdä tehtävänsä, se tekee sen kernaasti ja jättää ihmisen taas yksin miettimään, missä mennään? Seksin pakonomaisuus alkaa puuduttaa, tarvitaan monipuolisempaa kosketusta kumppaniin, kokonaisvaltaista psyyken kohtaamista. Jos suhteen perusta on kuitenkin ”hyvännäköinen nainen kohtaa komean könsikkään” eikä siinä ole aineksia monipuoliseen kehitykseen, se päättyy töksähtäen. Usein syynä on toisen halua jatkaa samaan malliin seksuaalisten valloitusten parissa, toisen irtaantuessa tästä mallista. Näitä liittoja on vain 10% kaikista liitoista. Enempää ei mahdu koska ne ovat melko tuhoisia elämänmenon varmuuden kannalta.

4. Romanttinen liitto on se nuori ”keksintö” – pitää olla rakkautta kahden ihmisen välillä, sitten vasta mennään naimisiin. Pitää tuntea rajusti, olla täpinöissä jostain ihmisestä niin että tolkku menee. Romanttinen liitto voi kallistua sovinnaiseen suuntaan ja pari, joka tuntee suurta rakkautta toista kohtaan, menee naimisiin ja rakkaus kesyyntyy vuosien varrella säilyttäen ehkä alkuajan tunteen paloa ja hohdetta kultahääpäivään asti. Mutta oikein raju romanttinen liitto on usein vakiintumaton, villi ja vapaa – mutta myös traaginen asia. Romanttisen parisuhteen tunnusmerkki ovat juuri alitajuisen tunne-elämän puolella. Kaksi ihmistä kohdatessaan voivat avata toinen toisissaan valtavia energioita. Ne voivat kääntyä rakentavaan suuntaan, rakkaus keskittää ne ja saa tunne-elämän kukoistamaan. Toisesta tulee omien alitajuisten projektioiden täydellinen vastine, jolloin pari lukkiutuu toisiinsa hätkähdyttävällä voimalla ja tunteen paatoksella. Mutta tunteiden voima voi myös aina olla jotakin, jota ei voi hallita. Siksi aidosti romanttiset rakkaustarinat ovat täynnä menetyksiä, riipaisevuutta ja traagista elämäntunnetta. Suuret, arkkityyppiset romanttiset parit (Tristan ja Isolde, Romeo ja Julia, Scarlett ja Rhett, Juri ja Lara) elivät ”rakkaus tai kuolema” – vaihtoehdon keskellä. Tämä on Ennaltamäärätyn ja Nahkasohvaliiton vastakohta. Se pyrkii kumoamaan laskelmoidun Onnen. Romanttinen liitto on usein ulkopuolisille käsittämätön, joskus tuomittava, toisinaan vain ihmettelyn aihe. Romanttinen rakkaus on arvaamaton voimavara kannustaen luovuutta, yltiöyksilöllisyyttä tai sulaa hulluutta. Usein puhdas ja voimakas romanttinen liitto lähenee ”karmista liittoa”, jossa kaksi ihmistä ikään kuin kohtaa toisensa maksaakseen tai lunastaakseen suhteella jotakin järjelle käsittämätöntä. Tämä on myös pienen, 2%:n vähemmistön asia..

5. Epäsuhtaliitoksi kutsun perinteistä liittoa, jossa yleensä mies on vaimoaan paljon mahtavampi. Tämä on perinteinen sukupuolirooli-liitto.Tässäkin sosiaaliset perinteet painavat, maskuliininen dominanssi on painava ja naisen on alistuttava siihen voidakseen olla lupaavassa liitossa se toinen osapuoli. Tässä liitossa on mukana useimmiten aimo annos laskelmointia: mies ottaa naisen, joka on nätti edustusvaimona, lasten äitinä tai vuoteenlämmittäjänä passeli, mutta ei pyri kilpailemaan miehensä kanssa ”vakavissa asioissa”, jotka vaativat kravattia ja ikäviä kokouksia. Nainen saa rahaa, turvallisuutta, varmuutta ja näyttöarvoja. Tässä liitossa tehtävät jaetaan jyrkästi ja vanhakantaisesti. Roolimallit ovat ikiaikaisia ja konservatiivisia, mutta ne sopivat yhä tietylle ihmistyypille. Suhteen onni on hyvin määritelty ja perustuu siihen että kumpikaan ei ylitä omia roolirajojaan. Mies ei tunkeudu perhe-elämään syvästi mitä nyt käy läpsimässä lapset järjestykseen. Nainen ei polta rintaliivejään osana feminististä vapautumisprosessia. Kun toinen on SUURI ja toinen pieni, epäsuhta kuitenkin pitkän päälle voi kaivertaa liiton aitoa ydintä. Nainen voi huomata, ettei mies oikeasti olekaan sosiaalisen asemansa tai varakkuutensa mukainen sisäisiltä ominaisuuksiltaan vaan on varsin kehittymätön ja karkea. Mies voi huomata että hän on naimisissa nukkevaimon kanssa. Rahalla ostettu liitto voi olla jo lähtökohdissaan teennäinen ja väkisin ylläpidetty. Siinä ei kumpikaan ole aidosti mukana. Tarkkojen mittausteni mukaan näitä liittoja on yhä 15% kaikista parisuhteista. Tämä malli on katoavaa kansanperinnettä ja siitä löytyy kertomuksia Kansanrunousarkistosta.

6. Toveriliitoksi voi kutsua parisuhdetta, jossa kaksi ihmistä ei niinkään mene yhteen Rakkaudesta tai muusta hömpötyksestä johtuen vaan he kimppaantuvat tai kietoutuvat toisiinsa kuin käärmeet ja alkavat jakaa elämäänsä ”anna sä mulle, niin mä annan sulle” –periaatteella. Tämä on Epäsuhtaliiton vastakohta. Toveriliitossa voi olla tietoinen uskontoa, hyviä tapoja tai perinteitä kaihtava ellei loukkaava pohjavire. Pariskunta on usein älyllisesti ja edistyksellisesti maailmaan suuntiva. Toveriliittolaisilla voi olla radikaali aatteellinen tai älyllinen tausta, joka nitoo yhteen kumppanuksia. Elämäntyyli painottuu hieman boheemiksi tai haphazardiksi: katotaan ny, mitä tästä tulee. Tässä liitossa voi olla yhdessä kaksi Totista Toveria, jolloin elämä on täynnä vakavia pohdintoja, samanmielisten kavereiden ja porukoiden tapaamisia, menoja ja osallistumista. Satunnaisia syrjähyppyjä yritetään sulatella yhteisissä parisuhdeterapiailloissa, joiden taustalla kuuluu vaimeaa jazzia tai teknoa. Jos lapsia siunaantuu, ne kasvatetaan kollektiivisessa, jälki-hippi –tunnelmissa osana susilaumaa, jossa porukat huolehtivat vähän toistenkin pennuista. Toveriliitossa on usein muissa kateutta herättävää vapautta. Puoliso voi lähteä tutkimusmatkalle Amazoniin ja palailee sieltä viiden vuoden päästä. Hän tuo mukanaan ruskeapintaisen kumppanin, joka hyväksytään uudeksi perheenjäseneksi koska osaa keittää ihanan tulisia Eteläamerikkalaisia sapuskoita. Myös lapset tykkäävät hänestä, koska hän puhuu vuoden päästä hassua suomenkieltä, jota on kiva apinoida. Tasaveroisuuden jyrkkä vaade kuuluu toveriliittoon: jos sä menet, mäkin meen. Siksi se sopii tunteistaan vieraantuneille, akateemisille tai intellektuelleille Villeille tai Elleille. Näitä liittoja on laskujeni mukaan 5% kaikista parisuhteista. Voin olla väärässäkin lukujen suhteen, mutta yleensä olen tietysti oikeassa.

7. Lopulta tulee sekaliitto, jossa on aineksia useammasta parisuhteen tyypistä. On nahkasohvaa säästäviä toveriliittoja, on Seksinpurkuliittoja, jotka ovat naamioutuneet epäsuhtaliitoksi jne. Jätän tässä tilaa lukijan omille villinä laukkaaville päätelmille. Noin 3% liitoista kuuluu sekarotuisiin.

Palaan asiaan astrologisen osuuden kanssa noin kahden vuoden kuluttua kun olen hieman tutustunut asiaan. Ok, sen verran astrologiaa että lähetän tämän jutun kun Skorpioni nousee ja Kuu on Marsin ja Saturnuksen välissä. Selittäneekö tuo mittää?.



Raimo A Nikula 2019
Takaisin arkistoon